Armotonta menoa – hoivatyön lauluja (2022)

Armotonta menoa – hoivatyön lauluja on osa kevään Ny Finsk Film -kiertuetta ja saa ensi-iltansa 16.3.2023. Tukholmassa elokuvaa esitetään Zita Folkets Biossa. Kysy paikalliselta elokuvateatteriltasi tietoja elokuvan näytöksistä kotikunnassasi!

Pituus: 92 min
Ohjaus: Susanna Helke
Käsikirjoitus: Susanna Helke ja Markku Heikkinen
Tuottaja: Timo Korhonen
Musiikki: Anna-Mari Kähärä
Ikäraja: Sallittu
Kieli: suomeksi, tekstitys ruotsiksi

Ensi-illan yhteydessä julkaisimme tallennetun paneelikeskustelun, jossa on mukana muun muassa elokuvan ohjaaja Susanna Helke. Keskustelu käsittelee sitä, kuinka vanhustenhoidon leikkaukset myötävaikuttavat palkattoman hoivatyön kasvuun. Sekä palkallinen että palkaton hoivatyö vaikuttavat toinen toisiinsa, ja ennen kaikkea naiset ovat edelleen ne, jotka maksavat hinnan. Keskustelun voit nähdä täältä.

Armotonta menoa – hoivatyön lauluja on tumman huumorin sävyttämä dokumentaarinen lauluelokuva suomalaisen vanhusten hoivan tilasta, hoivatyön tekijöistä ja kokijoista hoivan markkinoilla. Dokumentaaristen episodien ja laulujen kautta elokuva kertoo kriisiytyneen vanhushoivan arjesta.

Elokuvan keskeinen tarinahahmo on lähihoitaja Tiina. Hän oli ensimmäisiä hoitajia, joka toi esiin ongelmia ympärivuorokautisessa hoivassa, joutuen yksityisen yrityksen ja kaupunkinsa mustalle listalle. Kaavin kunnan eläkeläiset joutuvat seuraamaan sivusta kunnassaan tapahtuvaa hoivayksikön ulkoistusta. He ovat aktiivisia ja tuntevat asiansa, mutta demokraattinen päätöksenteko on karannut kuntalaisten ulottumattomiin. Kestävyysvajeen yhtälöä ratkotaan myös digiloikkaa tekemällä: robotti kohtaa vanhuksia hoivakodissa, hoitajat työskentelevät etähoivakeskuksessa.

Tehokkuuden, voitontavoittelun ja säästöjen ristipaineessa hoivatyön eetos on rapautunut. Ikäihmisistä puhutaan vain taloudellisen kasvun jarruna ja työtä tekevien taakkana. Elokuva muistuttaa siitä, mistä työmarkkinoille hyödyttömien ihmisten hoivassa on kyse: jakamattomasta ihmisarvosta. Laulujen kautta elokuva luo katseen hoivan kaupallistamisen ja hoivan eetoksen väliseen yhteensovittamattomuuteen.

Siitä mistä ei voi puhua, on laulettava.